Inni on shetlanninlammaskoira - tutummin sheltti. Ihastuin rotuun vuonna 2007 kun meille otettiin ensimmäinen sheltti. Yhdeksän kuukautta sitten sainkin hakea kotiini ensimmäisen oman koirani, oman shelttini.
Inni on ollut alusta asti hyvin tyypillinen sheltti. Ensimmäinen asia mikä kummastutti uudessa kodissa oli peili. Yhä edelleen Inni saataa mennä peilin eteen katselemaan sen kautta asuntoa. Ylhäällä näkyvä rotta on ensimmäinen ja suosituin lelu - kyllä ikea osaa ;)
Meidän yhteinen taival ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, koska Inniltä meni jalka poikki 10 viikon ikäisenä. Jalka saatiin onneksi leikattua kuntoon, mutta voitte kuvitella mikä työ oli kuluttaa pennulta energia muuten kuin riehumalla. Inni sai pari kuukautta juoksemis/hyppimiskieltoa ja onneksi Inni oppi varomaan jalkaansa myös itse.
Jalan parannuttua pääsimme viettämään normaalia pentuaikaa ja kouluttautumaan kunnolla koirien tavoille. Jotkut asiat on opittu varsin nopeasti, mutta esimerkiksi autoja, pyöriä ja mopoja haukutaan välillä edelleen. Myös lahkeista tai kengännauhoista on joskus mukava kiskoa lenkillä. :-D Ikkunakyyläys ja namien etsiminen kuuluu Innin lempipuuhiin, samoten lintujen jahtaaminen vaikka lammaskoira onkin.
Minusta olisi ollut mukava päästä kiertämään näyttelyitä Innin kanssa, mutta Inni jäänee liian pieneksi, koska tamminäyttelyssä olimme sentin alle alarajan. Inni on kuitenkin myyty ja ostettu ihan kotikoiraksi, ja siihen hommaan se sopiikin täydellisesti. Aamuisin Innillä on tapana hypätä sänkyä vasten, jolloin nostan sen kainaloon nukkumaan.
Minun pieni innipinni ♥